Leonberginkoiran
Rotumääritelmä
Yleisvaikutelma:
Leonberginkoira on isokokoinen, omasta mielestään suorastaan jättimäinen, kulmakunnan
voimakkain ja lihaksikkain koira.
Tärkeitä mittasuhteita:
Urosten säkäkorkeus on 72-80 cm ja narttujen 65-75 cm, ylettyy vaivattomasti
nappaamaan nakin ruokapöydältä. Kropan pituus on noin 10-17% säkäkorkeutta
suurempi mutta venyy tarvittaessa koko sohvan mittaiseksi. Suuresta
koostaan huolimatta koira ei ole kömpelö, vaan ketterä. Tarvittaessa se
kiitää kepeästi peuran tai hirven (tai ylipäätään vaikka pyörillä
kulkevan pesukoneen) perässä korvat lepattaen vaakasuorassa pään
molemmin puolin. Koska koira ei yleensä hauku, voi koiran liikkumisen
parhaiten huomata katkeavien oksien ja lentoon lähtevien lintujen äänen
perusteella.
Luonne ja käyttäytyminen:
Humoristinen, oma-aloitteinen, avulias ,utelias ja tuppautuva jokapaikanhöylä, jota
myös seura-, vahti-, suojelu-, palvelus-, paimen- ja vesipelastuskoirana
käytetään. Suurta tyydytystä voi saada taklaamalla samalla polulla
kulkevaa isäntää parhaaseen lätkä-tyyliin aina ohi laukatessaan. Aamu-,
keskipäivä- ja iltauninen sekä tietenkin myös yöuninen.
Kuorsaa.
Pää:
Leijonamainen kolmionmuotoinen iso pallero joka pyörii vartalon
etuosassa. Kuono on huomattavan leveä ja isokokoinen. Pentuna sattuu
usein, että koira juostessaan kuono maassa hajujen perässä unohtaa koko
laitteen ja kompastuu omaan nenäänsä. Pään sisältä kuuluu usein ääniä;
koira harvoin pitää hirveää meteliä, vaan ilmaisee olemassaolonsa
muutamalla haukahduksella ja murahduksella.
Huomion kiinnittämiseksi rotu on kehittänyt yhä voimistuman
vingahduksen, joka jatkuessaan päättyy raikuvaan haukkuun, naapurin
uroskoiraa sitten jo tervehditäänkin vatsan alaosasta asti lähtevällä ja
keuhkoissa kaikuvalla kumealla haukunnalla.
Silmät:
Havaitsee helposti naapurin kissat ja pimeissä puskissa vaanivat
näkymättömät pikku-ukot. Tarkkuudessa on muuten toivomisen varaa; eivät
kaikki tuulen kaatamien kannot ole märehtiviä hirviä tai muita
suurpetoja. Leonberginkoiran ruskeissa nappisilmissä on älykäs ja
hyväntahtoinen ilme, mikä saattaa antaa joskus ihan tarpeettomasti
"älykoiran" leiman.
Parhaita tarkkailupaikoja ovat oviaukot, ulko-oven edusta sekä ulkona
kaikki hieman korkeammalla olevat maastokohdat; lumikasat, rinteiden
yläosat, vesistöjen rannat ja aukeiden laitamat.
Korvat:
Ne rukkasen näköiset "läpyskät", jotka roikkuvat siinä pään kummallakin
puolella valikoivat ja suodattavat ääniä koiran mieltymysten mukaisesti.
Kun korvia ravistelee, syntyy taputusta muistuttava ääni, jolle isäntä
voisi keksiä jotain käyttöä.
Leuat/hampaat/purenta
Kovassa käytössä varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään ensin
nilkkojen ja varpaiden puremiseen, joista siirrytään kenkien ja kirjojen
silppuamisen kautta aina sohvan raateluun saakka. Puruluita kuluu
useita vuodenmittaan, niinpä rotu on kehittänyt tavan pureskella
lenkkipolulla itse riipimiään kuivia oksia. Pureskelun tulokset soljuvat
toisesta suupielestä maahan kuin vanhalla kalastajalla kalanruodot
konsanaan. Isoimmat leuoista tavatut ja maasta irti kiskotut "oksat"
ovat olleet 4-5 metrin pituisia; kestää hetken, ennen kuin rotu älyää,
että siirryttäessä isännän mukana eteenpäin näitä oksia ei ole tehokasta
kuljettaa suussa poikittain, vaan on oksan toisesta päästä vetämällä
edettävä.
Kaula
Kaula yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta. "Kaulapanta?
Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Jee! Minne me mennään?! Etkö sä
ole vielä saanut ovea auki?! Ovi auki nyt! Mä en kestä enääääää!"
Runko
Runko sisältää mm. mahan. Sinne uppoaa mitä vain, paitsi silloin kun
uros on rakastunut. Viikko menee niin, ettei jaksa edes makkaraa kuin
nuolaista. Taloudellisena rotuna myös ihmisruoka kelpaa hyvin, pois ei
jää heitettävää ja naapurienkin roskikset pitää tarkistaa säännöllisesti
Ja kompostiroska ei sinänsä maistu, mutta esim. jäiset peuranpapanat
ovat herkullisia, nam!
Eturaajat
Etujaloilla voi kaivautua kukkapenkkiin ja muovimaton alle. Kun käydään
valppaaseen lepoasentoon, jota harrastetaan noin 20 tuntia vuorokaudessa
ovat etujalat hyvin kätevät muotoilemaan makuualustan tarkkailuasennon
vaatimaan muotoon. Nostamalla etujalkaa ihmiseen päin saa herkkupalan
tai herätettyä makuulla olevan ihmisen huomion johonkin erittäin
tärkeään asiaan.
Takaraajat
Takajalkojen holtiton heiluminen paljastaa koiran unen olevan sikeää
sorttia. Unessa koirat haukkuu ja karavaani kulkee? Niin, mainitsinko
jo; myös kuorsaa ja piereskelee.
Nostamalla takajalkaa naapurin postilaatikkoa, ihmistä tai auton kylkeä päin saa huutia.
Käpälät
Koiran hellyttävin kohta, hyvä että niitä on neljä. Käpälissä on räpylät
uintia varten ja talvella ne kerää varpaiden väliin jääkokkareita,
tällöin kulku on vaikeampaa. Ne mustat nappulat tassun alla eivät pidä
liukkaalla lattialla kurveissa!
Häntä
Se on se vehje peräpäässä joka heiluu, pyörii, huojuu, sojottaa, vatkaa, paukuttaa ja roikkuu mukana.
Pieniä lapsia voi komentaa sillä, että sanoo: "Jos et ole kunnolla, niin
käsken Nabun heiluttaa häntäänsä". Sitä pitää ajaa takaa ja varoa ovia
sulkiessa.
Liikkeet
Leonberginkoira on ravaaja. Se on myös laukkaaja, löntystäjä, hyppääjä
ja hiipijä. Harvoin patsasteleva, paitsi silloin kun on lenkillä
pysähdytty tarkkailemaan ympäristöä kun se kuonon päässä oleva
laboratoriotason laite on havainnut jonkun hajun ja on ryhdyttävä
selvittämään, mistä haju tulee.
Karvapeite
Karvapeite on runsas, pitkä ja paremmin säänkestävä kuin isännän
sadetakki. Turkki kestää hyvin huonoa säätä ja märkyyttä sekä varsinkin
kylmää. Pakkasessa voi oleskella kauankin. Pohjavilla on runsas ja
yleensä sitä sisätiloissa on joka paikassa. Uroksilla on kaulassa ja
rinnassa harja. Harjaa pitää harjata säännöllisesti. Eturaajojen hapsut
ja takaraajojen housut ovat runsaskarvaiset ja aina takussa. Hännän
alapuoli, jonne ei pidä liiemmin kurkistella, koska etupää tulee hyvin
herkästi katsomaan, mitäs täällä kurkistellaan sekä eturaajojen hapsut
ja takaraajojen housut ovat vaaleammat. Leonberginkoiran turkki on
teorian mukaan suhteellisen helppohoitoinen, eikä tarvitse trimmausta
tai tupeerausta, vain kohtuullisesti harjausta (noin 5 kertaa päivässä).
Oikea Leonberginkoiran karvapeite on irtonainen, leijuva ja tiukasti
kankaisiin tarttuva. Ympäri vuoden.
Nahka
Pitää koiran sisuskalut yhdessä paketissa; venyy tarvittaessa joka suuntaan, jopa otsanahka.
On päiviä, jolloin koiraa voi muistuttaa, että koirannahka sopii vaikka rukkasten tekoon.
Väri
Väri on leijonankeltainen, punainen, punaruskea tai hiekanvärinen
(hailakankeltainen, kermanvärinen) tai musta maski. Karvankärjet ovat
mustat, mutta yleisvaikutelma ei ole musta. Musta iso kuono on ainakin
sen omasta mielestä ihan ehdoton.
Värejä löytyy laidasta laitaan, saviojassa lutraus saattaa tummentaa tai
vaalentaa väriä hyvinkin epämääräiseksi. Värillä ei ole väliä,
vanhemmiten se kai haalistuu joka tapauksessa.
Koko ja paino
Urokset: paino jopa 80 kg. Ei oikein sovi isännän syliin, joskus ei edes
autoon, eikä samaan tilaan tarvittaessa oikein sitten muita mahdukaan.
Paino pentuna (4kk) 45 kg, myöhemmällä iällä paino on arvioitava
kirjallisuuden perusteella; ei suostu asettumaan tappelematta edes
eläinlääkärin leveään ja matalaan vaakaan. Ja uroksen kanssahan ei kerta
kaikkiaan voi ihmiset tapella, toinen uros onkin sitten ihan eri juttu.
Onneksi se ei muuten juuri koskaan tappelua kaipaakaan.
Nartut: yleensä alle 80 kg. Sopii just melkein emännän syliin.
Virheet
Niitä ei ole. Tuomari oli epäpätevä puusilmä. Säässä ei ollut kehumista ja
kentänlaidallakin oli jotain häiritsevää toimintaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti