Nalan & Myzakin pennut ovat syntyneet

Näin se kahden kuukauden odotus palkittiin eli Nalalle syntyi 8 terhakasta pentua, 5 tyttöä ja 3 poikaa.
Pennut ovat erittäin elämän haluisia, tasakokoisia, eikä kenelläkään ole kannuksia.
Päivittelen kuvia, kunhan niitä alkaa enemmän ropisemaan :)

Jos olet kiinnostunut pennusta, niin ota yhteys Johanna Penttiseen 040-5962347
Pentujen blogi/ Puppies blog

If you are interested, please take contact e-meil tuija.honkala@hotmail.com

Kotisivut / Homepages Kennel Leonpesä

Pentujen/ Puppies sukutaulu /Pedigree

Kohta on H-hetki

Jännitys tiivistyy, kun Nalan laskettu aika lähenee...... se on jo ensiviikolla  <3 <3
Kovasti on mamma pyöristynyt ja reilu satsi pentuja on tulossa.

Johanna on aloittanut pitämään myös blogia, tästä pääsee kurkkimaan tuleviin pentuihin.

* * * * * * * * * * 

Tässä muutamia kuvia Myzakin (Boyzone's Ace Up The Sleeve) Englannissa syntyneistä pennuista. Ihania, kauniita ja vahvoja pentuja. Kuvissa olevat pennut ovat 4 kuukautisia.

Troy

 Hagrid

Jeffrey

Titus

Astrid

Inca

Ruby 

Morgan

Inca & Morgan

* * * * * * * * * * 

Tässä vuorostaan muutama kuva Myzakin ensimmäisestä pentueesta, joka syntyi Kennel Maxigoriin. Emänä kaunis Helmi eli Maxigor Melixanthia. Pitäisikin pummia kaikista "pennuista" uusia kuvia,jotta voisi lisätä tänne blogiin, sekä kotisivuille, johon olen tekemässä omaa sivua pojan jälkeläisistä. Nämä kuvat olen kopioinut Facebookista, koirien omistajien sivuilta.

Rocky

Rocky

Bono

Sisarukset Bono & Taika (kuva Pirjo Kaunonen)

Taika

Taika

Ruu

Ruu

Alma

Alma

Bella

Bella

Stella

Stella 1 vuotta

Leona

Leona ~1 vuotta

Reuben

Reuben ~1 vuotta

Turku ja Turun KV-näyttely

Lähdimme perjantaina ajelemaan kohti Turkua Hanin ja Prinsessan kummitädin Merjan kanssa.

Matka meni yllättävän äkkiä ja hotellikin löytyi helposti. Tällä kertaa yövyimme Cumuluksessa.

Merja ja Hani testailivat heti huoneen sänkyä ja oli hyvä :)

Tässä neiti saa selkähierontaa :)

Puruluu saa kyytiä

Neiti nauttii hotellielämästä

Kaikki ei mennyt kuitenkaan, kuin elokuvissa. Ensiksi meidän piti lähteä syömään ja jättää Hani siksi aikaa huoneeseen, mutta neiti oli erimieltä asiasta. Jäimme hetkeksi oven taakse kuuntelemaan alkaako neiti haukkumaan. Ei alkanut ei :) Muutama vingahdus, sitten aukesikin huoneen ovi ja neiti oli niin onnellinen, kun pääsi meidän luo. No, suunnitelmiin tuli muutos hetkessä, Hanille hihna mukaan ja lähimmältä Hesburgerilta ruokaa hakemaan. Hyvää oli kyllä sekin.

Pieni maalaiskoira kaupungissa oli todella reipas ja äärettömän utelias. Nähtii mm ambulanssi, joka pyyhälsi vierestä ohi, vilkut ja sireenit päällä, niin neiti katseli tyynen rauhallisena vieressä, eikä pelännyt laisinkaan. Ihmettelin vain sitä, miten paljon Hani haistelee, mieleeni tulee aivan uros, joka pysähtyy jokaista tolppaa, roskista ja  kulmaa haistelemaan, sillä neiti on juuri sellainen. Nenä maassa kuljetaan koko ajan.

Syönnin jälkeen piti hieman ottaa lepoa, ennen illan pissalenkkiä. No lenkkeillä saimmekin riittävästi pitkin Aurajoen rantaa, mutta pissaa ei tullut, 1,5 tunnin jälkeen luovutimme ja palasimme takaisin huoneeseen. Ajattelin, että viimeistään neljän aikaan aamuyöllä alkaa tassutus ja töniminen, että nyt haluan pissalle. Mitä vielä, mä heräsin 8.20 ja hämärässä huoneessa, ilman silmälaseja huhuilin Merjaaaa, mutta ei vastausta. Lasit päähän ja valot huoneeseen....höh mä olinkin aivan yksin.

Kävin tupakilla ja kävelin hotellin lähistöllä, mutta eipä näkynyt tuttuja ei.

Jonkin ajan päästä Hani ja Merja tulivatkin, mutta eipä ollu tullut vieläkään pissaa, mutta kiinteämpää kylläkin.Tässä vaiheessa neiti oli ollut pissaamati reilut 15 tuntia. Vihdoin 10 aikaan alkoi tassutus ja tökkiminen, pihalle ja oujeeeeee, vihdoinkin se odottamamme pissa tuli. Siis uskomaton pidätyskyky vajaa 8 kuukautisella kakaralla. 

Kamat kasaan ja kohti Turun Messukeskusta. Porukkaa oli paljon ja kivasti tuttuja koiria sekä ihmisiä. Hirmu hyvillä fiiliksillä siellä oltiin, sillä neiti on uskomattoman reipas ja kuuliainen, vaikka porukkaa ja hälinää olikin paljon. Ihana leikkikamu Justiinakin löytyi sieltä ja painihan olisi välittömästi aloitettu, mutta piti hieman hillitä, etteivät totu ajatteluun, että näyttelyissä pääsee aina riehumaan. Kehässä neiti käyttäytyi upeasti ja olin todella ylpeä, kun takana on kuitenkin vasta yksi näyttely. Seisoi kauniisti aloillaan, juoksikin sut hyvin, muutamaa laukka-askelta lukuunottamatta.

Tässä muutamia kuvia näyttelystä.

 Täällä ollaan

Jotain herkkua on ihan selvästi tulossa, kun mamma näyttelyreppua kaivelee :) 

Siis YÖK, sielä löytyikin vain kampa.

 Miksi mamma on tuiman näköinen, vaikka mä seison ihan kauniisti aloillani.
Mä tiedän, se on vaan taas aivan hermona :D

 Omaa vuoroa odotellessa ja mamma taas aivan hermona.....en ymmärrä, mitä tässä jännittämään.

 Mä en jaksa enään odotella, vaan otan rennosti makoillen :)

 No niin, aina ne jaksaa katella mun nielurisoja. 

 Katsokaa, mä seison kauniisti aloillani :)

 Nyt ollaan onnellisesti rivissä. ROP-pentu Justiina, minä ja Sirkka.

Arvostelu oli ruotsiksi ja Leena auttoi suomennoksessa, joka meni suunnilleen näin:

Feminiininen, viehättävä pentu. Ihastuttava ilme. Mukava (kiva) turkki.

Voisi olla voimakkaampi stoppi. Riittävästi kulmautunut ikäisekseen.

Hyvä eturinta. Liikkuu hyvin. Mukava luonne.

Pennut 7-9 kuukautta ja olimme toisena eli eihän tästä voi olla pettynyt.
Nyt taas nokka kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia.

Vauvoja,vauvoja,paljon vauvoja :)

Nalasta otettu röntgenkuva. Kuvassa näkyy paljon pieniä pääkalloja ja selkärankoja :)
Enään noin viikko ja sitten pitäisi näkyä pennut ilman röntgeniäkin.
Tämä on niin ihanan jännää aikaa!!!! <3

Tuuloksen Ryhmänäyttely 07.10.2012

Sunnuntaina kurvasimme Tuulokseen ja Hanin ensimmäiseen näyttelyyn. Itseäni jännitti, koska paikkanahan tuo on aika shokki pienelle ja miksei aikuisellekkin koiralle. Parkkihalli, täynnä ihmisiä, koiria, ääniä, jonka kruunaa parkkihallien ihanan avara tunnelma. Aluksi Hani käveli häntä koipienvälissä, mutta kuitenkin reippaasti rinnalla. Puolituntia maksimissaan meni, niin neiti oli jo tekemässä iloisesti tuttavuutta kaikkien kanssa. Ihana reipas nuori  neiti :)
Kehässä eivät makupalat pahemmin kelvanneet, mutta antoi hienosti tuomarin katsoa hampaat ja kokeilla ja sehän tässä oli kuitenkin tärkeintä. Kehän kiertäminenkin meni kaiketi ihan hyvin, ainakin arvostelun perusteella.
Kanssa kilpailijat tuntuivat jättiläisiltä, sillä neitihän ei ole mikään suurikokoinen, mutta ihan mukava kompaktipaketti. Suututtaa, kun en älynnyt, että KP:sta olisi saanut myös pokaalin. Neidin ensimmäinen poksu jäi siis saamati mun tyhmyyden takia :(

Tässä neidin arvostelu, tuomarina Matti Luoso:
Erittäin hyvän tyyppinen narttupentu, jolla hyvä pää ja oikea purenta, mutta hieman ahdas kulmahampaiden asento, hyvä silmien väri, hyvä kaula, samoin luusto ja käpälät. 
Hyvä runko, pehmeä selkä ja vielä hieman takakorkea. Kulmaukset saavat vielä vahvistua.
Liikkuu hyvin ja hyvä käytös.

PEN 2 KP

Iloinen Pikku Prinsessa

Pentuluokka

Pentuluokan voittaja Justiina. Onnea siis Lilli ja Justiina :)

Kotipihalla otettu pakollinen poseerauskuva..... josta puuttuu se pokaali ;)

* * * * * 

Siskollani Veeralla oli mukana Eddie urosten junioriluokassa ja Pimu veteraaninartuissa. Huikea oli menestys hänenkin koissuilla. Eddie aloitti olemalla luokkansa kakkonen ja sai SA:n.Tuomarilla oli tiukkalinja SA:n jakamisen suhteen, sen sai vain kaksi urosta ja nekin junioriluokassa.

Lopulta Eddie keräsikin tälläisen rivin kirjaimia ja numeroita JUK 2 SA PU 2 VARA-SERTI.

Mutta vanhamummu Pimu meni ja yllätti meidät kaikki :)

Tämähän oli Pimun ensiesiintyminen veteraaneissa ja neljäs näyttely koko elämänsä aikana.
Mummu oli niin iloinen ja reipas, kuten aina ja sai omistajan suun leviämään korviin asti, 
kun lopputuloksena oli VEK 1 SA PN 4 VARA-SERTI ROP- VETERAANI.

Pääsivätpähän muutaman tunnin odottelun jälkeen vielä pyörähtämään isossa kehässä, mutta se jäi tälläkertaa kokemukseksi, mutta tietenkin hienoksi sellaiseksi. 

Tässä muutama kuva Veeran koissuista.

 Pimu & Eddie

Pimu & Eddie

Meidän ryhmärämä Pimu, Eddie ja Hani