Turku ja Turun KV-näyttely

Lähdimme perjantaina ajelemaan kohti Turkua Hanin ja Prinsessan kummitädin Merjan kanssa.

Matka meni yllättävän äkkiä ja hotellikin löytyi helposti. Tällä kertaa yövyimme Cumuluksessa.

Merja ja Hani testailivat heti huoneen sänkyä ja oli hyvä :)

Tässä neiti saa selkähierontaa :)

Puruluu saa kyytiä

Neiti nauttii hotellielämästä

Kaikki ei mennyt kuitenkaan, kuin elokuvissa. Ensiksi meidän piti lähteä syömään ja jättää Hani siksi aikaa huoneeseen, mutta neiti oli erimieltä asiasta. Jäimme hetkeksi oven taakse kuuntelemaan alkaako neiti haukkumaan. Ei alkanut ei :) Muutama vingahdus, sitten aukesikin huoneen ovi ja neiti oli niin onnellinen, kun pääsi meidän luo. No, suunnitelmiin tuli muutos hetkessä, Hanille hihna mukaan ja lähimmältä Hesburgerilta ruokaa hakemaan. Hyvää oli kyllä sekin.

Pieni maalaiskoira kaupungissa oli todella reipas ja äärettömän utelias. Nähtii mm ambulanssi, joka pyyhälsi vierestä ohi, vilkut ja sireenit päällä, niin neiti katseli tyynen rauhallisena vieressä, eikä pelännyt laisinkaan. Ihmettelin vain sitä, miten paljon Hani haistelee, mieleeni tulee aivan uros, joka pysähtyy jokaista tolppaa, roskista ja  kulmaa haistelemaan, sillä neiti on juuri sellainen. Nenä maassa kuljetaan koko ajan.

Syönnin jälkeen piti hieman ottaa lepoa, ennen illan pissalenkkiä. No lenkkeillä saimmekin riittävästi pitkin Aurajoen rantaa, mutta pissaa ei tullut, 1,5 tunnin jälkeen luovutimme ja palasimme takaisin huoneeseen. Ajattelin, että viimeistään neljän aikaan aamuyöllä alkaa tassutus ja töniminen, että nyt haluan pissalle. Mitä vielä, mä heräsin 8.20 ja hämärässä huoneessa, ilman silmälaseja huhuilin Merjaaaa, mutta ei vastausta. Lasit päähän ja valot huoneeseen....höh mä olinkin aivan yksin.

Kävin tupakilla ja kävelin hotellin lähistöllä, mutta eipä näkynyt tuttuja ei.

Jonkin ajan päästä Hani ja Merja tulivatkin, mutta eipä ollu tullut vieläkään pissaa, mutta kiinteämpää kylläkin.Tässä vaiheessa neiti oli ollut pissaamati reilut 15 tuntia. Vihdoin 10 aikaan alkoi tassutus ja tökkiminen, pihalle ja oujeeeeee, vihdoinkin se odottamamme pissa tuli. Siis uskomaton pidätyskyky vajaa 8 kuukautisella kakaralla. 

Kamat kasaan ja kohti Turun Messukeskusta. Porukkaa oli paljon ja kivasti tuttuja koiria sekä ihmisiä. Hirmu hyvillä fiiliksillä siellä oltiin, sillä neiti on uskomattoman reipas ja kuuliainen, vaikka porukkaa ja hälinää olikin paljon. Ihana leikkikamu Justiinakin löytyi sieltä ja painihan olisi välittömästi aloitettu, mutta piti hieman hillitä, etteivät totu ajatteluun, että näyttelyissä pääsee aina riehumaan. Kehässä neiti käyttäytyi upeasti ja olin todella ylpeä, kun takana on kuitenkin vasta yksi näyttely. Seisoi kauniisti aloillaan, juoksikin sut hyvin, muutamaa laukka-askelta lukuunottamatta.

Tässä muutamia kuvia näyttelystä.

 Täällä ollaan

Jotain herkkua on ihan selvästi tulossa, kun mamma näyttelyreppua kaivelee :) 

Siis YÖK, sielä löytyikin vain kampa.

 Miksi mamma on tuiman näköinen, vaikka mä seison ihan kauniisti aloillani.
Mä tiedän, se on vaan taas aivan hermona :D

 Omaa vuoroa odotellessa ja mamma taas aivan hermona.....en ymmärrä, mitä tässä jännittämään.

 Mä en jaksa enään odotella, vaan otan rennosti makoillen :)

 No niin, aina ne jaksaa katella mun nielurisoja. 

 Katsokaa, mä seison kauniisti aloillani :)

 Nyt ollaan onnellisesti rivissä. ROP-pentu Justiina, minä ja Sirkka.

Arvostelu oli ruotsiksi ja Leena auttoi suomennoksessa, joka meni suunnilleen näin:

Feminiininen, viehättävä pentu. Ihastuttava ilme. Mukava (kiva) turkki.

Voisi olla voimakkaampi stoppi. Riittävästi kulmautunut ikäisekseen.

Hyvä eturinta. Liikkuu hyvin. Mukava luonne.

Pennut 7-9 kuukautta ja olimme toisena eli eihän tästä voi olla pettynyt.
Nyt taas nokka kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia.